Test Drive Newbie

Roope Ankka Havaijilla

2007-07-22T20:59:00.000+03:00

Keksin Test Drivestä exploitin, jonka ansiosta rahan tuloa ei voi estää. Tai itse asiassa keksin uudelleen, sillä tiesin minä sen jo ennen kuin viimeksi lopetin pelaamisen maaliskuussa, vaan ehdin jo unohtaa välillä. Nyt nimittäin mikään ei estä (kuljetustehtäviä lukuunottamatta) suorittamasta samoja tehtäviä yhä uudestaan ja uudestaan sekä kuittaamasta palkintorahoja täysmääräisenä kerta toisensa perään.

Champion-tasolla löytyy vaikkapa tehtävä, jolla ansaitsee puolessa minuutissa $70.000, kun kiihdyttää kolmeen sataan kilsaan tunnissa vilkasliikenteisellä tiellä. Ja minä kun luulin, että autonkuljetustehtävissä on hyvä tuntipalkka. Laskekaa tuosta itse. Lienee selvää, että minulla on nyt taloja ja autoja enemmän kuin laki sallii. Jokaiseen menopeliin on myöskin ostettu kalleimmat mahdolliset osat.

Champion-tason saavuttamisen jälkeen peli tarjoaa mahdollisuuden kokeilla ajamista Hardcore-moodissa. Maaliskuussa tämä ominaisuus taisi jäädä kokeilematta ja äsken kokeilin uutta ajomallia ensimmäistä kertaa. Ajettavuus muuttuu kertaheitolla huomattavasti realistisempaan suuntaan, siitäkin huolimatta, että sivuvaikutuksena ilmalennoista tulee aivan naurettavia. Perusajomalliin verrattuna tuntuma on kuin ajaisi luistinradalla.

Kokemus oli sen verran vaikuttava, että entiseen ei ole paluuta. Kaikki omat autot on pakko testata myös HC-moodissa. Ajonautinto pomppasi heti aivan uusiin sfääreihin ja pelimotivaatiota löytyi taas useiksi tunneiksi. Ace-taso tuntuu sen verran vaikealta saavutettavalta, että mietin jo, joko Test Drive on jotakuinkin nähty. Ei todellakaan ole; HC-moodissa autoilla ajelee mielellään ilman sen kummempaa päämäärää kuin vaikean hallittavuuden voittaminen.

Lommoitta ja naarmuitta

2007-07-21T22:41:00.000+03:00

Monta päivää olen pelannut fanaattisesti Test Driveä kaikella vapaa-ajallani. Tänään pääsin suunnilleen samaan tilanteeseen kuin viimeksi pelitallennuksen hajoamisen yhteydessä. Veteraanina siis saavutin alle viikossa sen, mihin noviisina meni melkein kuukausi.

Olen löytänyt sentilleen kaikki saaren tiet. Olen kerännyt suunnilleen kaikki samat "pakko saada" -autot kuin viimeksikin. Autokokoelmassa on joitakin muutoksiakin, sillä huomasin, että Aston Martinin pirssit ovat loistavia menopelejä luokassaan. Lotus Esprit sai tehdä tilaa James Bondinkin suosimalle vehkeelle.

Olen saavuttanut Champion -tason ja viimeinen Ace-taso vaikuttaa todella kaukaiselta. En tiedä, kuinka kauan sen saavuttamiseen menee, jos saavutan sitä koskaan. Juuri nyt en edes muista, saavutinko sen viimeksi. Kaikesta huolimatta olen päättänyt, että Test Drive Unlimited ansaitsee pysyvän paikan nykykoneeni kiintolevyltä.

Vieläkään en peliarvostelijana antaisi pelille huippupisteitä, mutta "pysyvä paikka" ansaitaan muilla meriiteillä. Pysyvän paikan ansainneita pelejä ei ole ollut kovin montaa. Operation: Flashpoint oli sellainen, mutta nyt äkkiä ei tule muita mieleen. Pysyvän paikan ansaitseva peli edellyttää, että milloin tahansa, vaikka vuosien kuluttua, saattaa yhtäkkiä tulla äkillinen himo päästä pelaamaan. Test Drive Unlimited on kaahailun osalta niin hieno toteutus, että pysyvä paikka kiintolevyllä on taattu.

Pari mainintaa ärsytysosastolta:

Pujottelijakuskit: Test Driven tekoälykuskit harrastavat käsittämätöntä kaistapujottelua. Suoralla moottoritiellä, jossa ei ole risteyksiä monen kilometrin säteellä, pujotellaan vähän väliä kaistalta toiselle ilman mitään syytä. Ei mitään järkeä. Haittaa hieman tiettyjen kaahaustehtävien suorittamista. Lopputulemana havaijilaisten ajotaito on aika lähellä alkoholistiparantolan keskiarvoa. Vähän väliä näkee tai kuulee peltikolareita ja joku reppana seisoo tiellä poikittain.

Romuralli: Vaikeustasojen kasvaessa TDU:n pelisuunnittelijoilta on karannut mopo käsistä nopeammin kuin Enzo Ferrari karkaa noviisilta metsähallituksen puolelle. Pelisuunnittelijoiden käsitys haastavuudesta on, että vastaan tulevaa liikennettä on mahdollisimman paljon ja mittauspisteet sijaitsevat kaikkein pahimmissa tsikaaneissa. Lopputulemana kisoja ei voi voittaa, jos ei aja niin, että tuloksena on mieletöntä romurallia. Siis mitä järkeä? Miljoonia maksavilla luksusautoilla, jotka typerässä pelissä eivät edes hajoa, pakotetaan ajamaan jokamiesluokkaakin reippaammalla otteela? Tosi hyvinpä sopii pelin hienostelevaan tunnelmaan.

Lopuksi huomio rattijuoppoudesta. Kuten muitakin pelejä, myös Test Driveä on tullut tahkottua mukista maistelleena. Tulos on todella konkreettinen opetus siitä, että oikeassa elämässä ei kannata lähteä rattiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Hyvällä tuurilla mitään ei satu. Normaalilla tuurilla mahdollisuudet vakavaan onnettomuuteen ovat fifty-fifty: jos sattuu läheltä piti -tilanne, saattaa olla, että humalassakin ehtii väistää ja reagoida. Tai sitten ei. Huonolla tuurilla kuolemaan tai pysyvään vammautumiseen johtava kolari sattuu ensimmäisen viiden sadan metrin matkalla. Voi vain toivoa, että muistaisin tämän opetuksen elämäni loppuun saakka, enkä koskaan lähtisi humalaisen oveluudella auton rattiin. Aamen.

Ärsyttää!

2007-07-19T15:44:00.000+03:00

Yhteys palvelimeen joko ei toimi tai pätkii tavattomasti. Mikään ei siis ole muuttunut maaliskuusta. Foorumien mukaan sama on jatkunut koko päivän, joten ylläpito ei tee mitään, kun kaikki ovat kesälomalla. Näinhän sitä pitääkin toimia, eikös juu.

Foorumeilla syyksi epäillään GameSpytä, jota olen ennenkin kritisoinut. Täytyy taas todeta, että olipa loistava idea naittaa Test Drive ja GameSpy keskenään noin tiiviisti. Kun GameSpy ei toimi, pelaamaan ei yksinkertaisesti pääse, vaikka torso moninpeli ei kiinnostaisi yhtään. Ei voi käsittää tällaista ratkaisua.

Kun valittamaan päästiin, on hyvä tilaisuus mainita muutama Test Drivessä eniten ärsyttävä piirre. Ensinnäkin se, että jos mokaa, kilpailusta ei mitenkään pääse pois eikä keskeyttää voi, vaikka tilanne olisi kuinka epätoivoinen. Kilpailuja ja tehtäviä on sekä lyhyitä että pitkiä, joista varsinkin jälkimmäisten kohdalla tämä ominaisuus saa pelaajan joskus raivon valtaan. Ainoa ulospääsy on koko peliprosessin tappaminen. Ei paljon puutu, että vaadittaisin virtajohdon katkaiseminen viikatteella.

Käyttöliittymän suunnittelussa tärkeämpää ovat olleet animoidut nappulat ja hienot äänitehosteet kuin sujuva käytettävyys. Kokenutta pelaajaa ärsyttää hitaiden valikoiden kahlailu. Google Earthin mieleen tuova kartta on luku sinänsä, sillä vaikka kartta onkin todella vaikuttava ja hieno, sen käyttäminen on hidasta mutta kankeaa. Hakutoiminnot ovat ärsyttävän rajoittuneet. Omasta mielestäni esim. tehtävien ja kisojen filtteroiminen autoluokan perusteella on aivan turha ominaisuus ja paljon hyödyllisempää olisi vaikeustason mukaan suodattaminen. Auton nopeusluokka ja kisan vaikeustaso kun eivät aina korreloi mitenkään.

Jälkikirjoitus?

2007-07-18T09:19:00.001+03:00

Palasin eilen pitkästä aikaa Test Drive Unlimitedin pariin. Olin harkinnut asiaa jo ennenkin, mutta lopullisen sysäyksen antoi valmistajan julkaisema pätsi, joka lupasi korjata etenkin bugeista pahimman, pelitallennusten satunnaisen hajoamisen. Tai satunnaisen ja satunnaisen; vaikka en asiasta blogiin enää kirjoittanutkaan, kaahailin Test Driveä jonkin verran vielä edellisen postauksen jälkeenkin ja havaitsin, että tallennus hajoaa aina silloin, kun palvelimeen ei saada yhteyttä sisäänkirjautumisvaiheessa.

Kului melkein puoli vuotta, ennen kuin näinkin katastrofaalinen virhe korjattiin. Ei voi ymmärtää. En muista koskaan aikaisemmin kohdanneeni vastaavaa lepsuilua julkaisijan taholta. Mikä tahansa muu pelitalo olisi painanut töitä 24/7, kunnes bugi saadaan korjattua. Foorumeita lukemalla ja googlettamalla saa kuitenkin sen käsityksen, ettei kyseinen virhe ole edes mitenkään harvinainen. Ei voi kuin pyöritellä päätä ihmeissään.

No, se siitä. Asensin pelin uudestaan ja laitoin pätsin heti perään. Uskotaan ja toivotaan, etteivät tallennukset enää hajoa. Pätsin luvataan sisältävän muitakin bugikorjauksia ja nettikoodin parannuksia. Muihin bugeihin en ollut törmännyt aikaisemminkaan, ja eilisen viisituntisen pelisession perusteella nettikoodi on samaa skeidaa kuin ennenkin. Ei spagetista sekoittamalla tule lasagnea. Vähän väliä peli ilmoittaa hehtaarikokoisella, kaiken peittävällä vittuiluikkunalla, että voi voi kun nyt jälleen yhteys palvelimeen on katkennut. Jos kuitenkin karttaa menee kohta katsomaan, niin kyllä yhteys toiminnassa on. Kyllä asia on niin, että moninpeliominaisuudet Test Drivessä ovat edelleen lähinnä haitta ja kiusa.

Muuten paluu Havaijille tuntui ihanalta. Asiat ja auton ohjailu palautuivat mieleen viidessä minuutissa. Kisojen optimaaliset ajolinjat ja reitit olivat vielä tuoreessa muistissa. Autokokoelman ja kiinteistökauppojen osalta ei tarvinnut tehdä turhia, rahaa syöviä ostoksia, kun tiesin jo valmiiksi, mitä halusin. Pelasin uuden hahmoni Expert-tasolle viidessä tunnissa. Blogin alkupuolelta voi lukea, että edellisellä kerralla saavutus kesti hieman pitempään. On mukavaa huomata, etten sittenkään ole vielä ryypännyt kuoliaaksi tappanut kaikkia aivosolujani vanhuuteen.

Pätsi sisältää myös kaksi uutta autoa, jotka eivät tosin ole kovin seksikkäitä. Joku turha Nissan ja toinen turha Audi. Liikaa tavallisen henkilöauton näköisiä molemmat minun makuuni. Pitää jossain vaiheessa kuitenkin koeajaa ne, koeajo kun ei maksakaan mitään. Eräs ominaisuus pelissä piti alunperin olla, että netin kautta voi ostaa ja ladata uusia autoja, kun entisiin kyllästyy. PC-puolella lupaukset eivät ole toteutuneet, sillä koko ostonappi käyttöliittymässä ei ole toiminnassa. Konsoleilla ladattavaa päinvastoin tietääkseni on. Epäreilua, perkele.

En osaa vielä yhtään sanoa, onko Test Drivestä jatkossa uutta kirjoitettavaa ja kuinka paljon ylipäätään jaksan peliä pelata. En siis vielä tiedä, onko tämä postaus blogin jälkikirjoitus vaiko uusi alku. Aika näyttää. Ainakin yhden illan verran peli vei minut taas täysin mukaansa ja piti ihan patistaa itsensä nukkumaan. Sellainen on aina hyvän pelin merkki, mutta toisaalta me monomaanikot innostumme niin vähästä. Joskus innostus menee yhtä nopeasti ohi kuin se alkaakin. Katsotaan ja kaahaillaan.

Pakka sekaisin

2007-03-22T15:24:00.001+02:00

Säästyin pitkään lähes kokonaan teknisiltä ongelmilta Test Drivessä, mutta kun Bugi viimein iski, jälki ei olisi voinut olla rumempaa. Pelitallennus korruptoitui ja saavutukseni pyyhittiin tyhjäksi.

Ihmettelin jo aikaisemmin, kun tilastopuolella jotkut merkityksettömät numerot olivat menneet sekaisin. Tieto siitä, että olin onnistunut täydellisesti 292357236579760627.832783 kuljetustehtävässä ei kuitenkaan haitannut pelaamista.

Tällä kertaa teiden löytöprosentti laski jonnekin kolmeen kymmeneen ja kartalla näkyy kaikkialla käsittämättömiä, viiden metrin ajettuja tiepätkiä. Hahmo muuttui eri näköiseksi ja releet vaihtuivat pellehermannin kuteiksi. Autokokoelma säästyi kuin ihmeen kaupalla, mutta saavutustaso laski Championista Expertiin. Kaikki aloittelevan pelaajan vihjetekstit palasivat, ikään kuin en olisi oppinut peliä jo 50 tunnissa, perkele.

Jos tämä tämmöistä on, niin eipä Test Driveen enää paljoa huvita koskea. Ihan satunnaista kaahausta saattaa vielä tulla harjoitettua, mutta pointti touhusta nyt kyllä puuttuu.

Siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi törmännyt näinkin katastrofaaliseen bugiin. On onni onnettomuudessa, että peli tuli jo tavallaan pelattua 'läpi', ennen kuin Bugi viimein iski. Vituttaa silti aika paljon. Aion siirtyä muihin peleihin ja jättää Buggy Driven ainakin joksikin aikaa jäähtymään. Mahdollisesti pysyvästi.

Virtuaaliset kravattisonnit

2007-03-22T13:13:00.000+02:00

Test Driven talousmalli on äärimmäisen yksinkertainen. Autoilla on uutena kaupassa staattiset hinnat, samoin tuunauksilla tuunausliikkeissä. Jos auton myy takaisin autokauppaan, siitä saa takaisin puolet ostohinnasta. Aivan sama, onko autolla ajettu nolla metriä vaiko satatuhatta kilometriä. Pelaajat voivat lisäksi myydä ja ostella autoja keskenään.

Pelaajien välisessä kaupassa autosta näkee tasan kolme merkityksellistä asiaa. Auton merkki ja malli, tuunauksen määrä ja hinta. Edes sitä ei nää, kuka autoa myy. Ajokilometrit näkee, mutta asialla ei ole mitään merkitystä. Test Driven autot eivät koskaan mene rikki eivätkä ne tarvitse huoltoa. Näistä yksinkertaisista säännöistä ei saa kovin monimutkaista talousmallia, mutta silti joko minä tai ne muut eivät ole tajunneet jutun juonta.

Kun itse myyn auton, laitan sille hinnaksi vähän uutta autoa pienemmän summan. Katson ensin myös, ettei kyseistä autoa jo polkumyydä halvalla eli selvitän ensin kysynnän ja tarjonnan perusasiat. Suurin osa pelaajien myyntiin laittamista autoista on kuitenkin hinnoiteltu selvästi kalliimmiksi kuin tuliterä auto kaupassa. Miksi ihmeessä? En tajua. Ostaako joku noita ylihintaisia autoja? Tämä siitäkin huolimatta, että ylihintaista autoa ei ole edes tuunattu yhtään.

On totta, että autokauppa pitää kerran löytää, että sinne voi teleportata uusien autojen hintoja katsomaan. Autokauppojen paikat on kuitenkin kätevästi painettu mukana tulevaan paperikarttaan. Ostavatko ylihintaisia autoja ylirikkaat laiskimukset vai pelin juuri warettaneet pikkupiltit? Omalla hinnoittelufilosofiallani olen ainakin varmistanut sen, että saan autoni nopeasti kaupaksi. Yleensä kun laitan auton myyntiin, tarvitsen rahaa johonkin tiettyyn ja mielellään pian.

Ilmeisesti jotkut kravattisonnit tienaavat hahmoilleen rahaa myymällä ylihintaisia autoja. Tarjolla on tavattomasti nolla metriä ajettuja autoja, jotka ovat jopa 2-5 kertaa kalliimpia kuin uutena kaupassa. Jos autoa on tuunattu, millä tahansa koslalla voi olla hintaa satoja tuhansia tai jopa miljoonia. En tajua. Pitäisi itsekin kokeilla kaupoilla rikastumista, mutta toistaiseksi rahat ovat riittäneet kaikkeen tarpeelliseen ilmankin. Minusta Test Driven pointti on jossain ihan muualla kuin MMORGioitten normaalissa kaupankäyntisäätämisessä.

Kaksipyöräinenkin kulkee

2007-03-21T22:06:00.001+02:00

Mopediasia jäi vaivaamaan, joten ostin taas Kawasaki Ninjan ja opettelin ajamaan padilla. Moottoripyörä on todella hieno kulkupeli Test Drivessa ja sillä jättää keskinkertaiset autot (ja kuskit) helposti taakseen. Näin ainakin silloin, kun tie ei ole liian mutkainen. Parhaimmillaan mopedi on keskellä kaupunkia tai moottoritiellä vilkkaan liikenteen seassa puikkelehtimassa. Mopot ovat hieno oivallus ja pikantti lisä Test Driveen.

Autokaupasta toiseen

2007-03-21T20:03:00.001+02:00

Uudistin autokokoelmaani kovalla kädellä. Myin pois turhia autoja ja hankin jotakin jo kauan toivelistalla ollutta. Tuunasin pysyvän paikan kokoelmissani ansainneita pirssejä huippukuntoon. Tässä tiivistelmä kokoelmani tärkeimmistä muutoksista.

Myin pois Ferrari F430:n avomallin turhana ja rumana. Perusmalli on erittäin hyvä auto omassa luokassaan. Lamborghinin halpamalli sai lähteä hitautensa ja turhuutensa vuoksi. Avomallinen Lamborghini on hitaampi, mutta viritettynä omassa luokassaan erittäin käyttökelpoinen, ketterä ja kaunis kilparatsu. Kallis Lamborghini Murciélago saa jäädä statussymboliksi talliin.

Ford Mustangin avomalli sai turhana lähteä, mutta Mustangin perusversio sai tuunattuna versiona jäädä talliini lähinnä siksi, että se tavallaan muistuttaa kaikkein eniten omaa Sierraani. Päiväunifantasioiden Tunnesyiden takia siis. Uusista Chevrolet Corveteista hitaampi sai turhana poistua tallistani. Muskeliautokokoelmani sen sijaan on täydentynyt Chevrolet Camarolla.

Ostin viimein pelin tyylikkäimmän ja nopeimman auton, ruotsalaisen Koenigsegg CC8S:n. Huippuunsa tuunattu Ferrari Enzo menee vielä ohitse, mutta jos joskus saan rahat Koenigseggin virittämiseen, niin pois alta risut ja männynkävyt. Näkymä Koenigseggin ratin takaa tuo mieleen lentokoneen ohjaamon ja mittaristo kiinnittää väkisinkin huomion. Viisarimittarina löytyy vain ja ainoastaan kierroslukumittari!

Suoritin kaikki auton (ja moottoripyörän) kuljetustehtävät ja sain lahjaksi Ford Mustang GT-R:n konseptiauton. Auto on ruma kuin mikä sekä sisältä että ulkoa. Naurettava takaspoileri on kuin amiksen autonmasentajalinjan tekosia. Sisältä auto muistuttaa ralliautoa turvaverkkoineen kaikkineen. Rahaakaan auton myynnistä ei saa, joten taisi jäädä pysyvästi kokoelmiin voitonmerkiksi kuin sitkeä ihottuma.

Huomasin, että moottoripyörää on kätevintä ohjata padilla. Kawasaki Ninjan ehdin myydä pois jo aikaisemmin. Juuri nyt ei autotalleissakaan ole tilaa yhtään, mutta jos tilaa vielä tulee, niin moottoripyörä on varsinkin vilkkaassa liikenteessä nopea ja ketterä. Moottoripyörän ajamiseen pitää paneutua vielä joskus lisää.

Arvaako muuten kukaan, mikä on allekirjoittaneen lempiväri?

Tutkimusmatkailija

2007-03-20T09:44:00.000+02:00

Nyt olen ajanut läpi O'ahun saaren joka ikisen autotien. Joka ainoan metrin. Palkinnoksi Test Drive lahjoitti minulle unelmakämpän saaren korkeimmalta mäennyppylältä. Kyseisen kartanon autotallikin on niin iso halli, että myin saman tien pois pari halvinta kämppääni.

Rahat sijoitin mm. Enzo Ferrarin tuunaamiseen sekä uuden auton ostoon. Nyt Enzolla pääsisi vaikka kuuhun, jos siihen vain asentaisi siivet. TVR Tuscan S on eräs parhaista vastaan tulleista ajonautinnoista Test Drivessa. Moottorin ääni on koko pelin seksikkäin ja pikkuiseksi avoautoksi Tuscan kiihtyy upeasti ja pysyy hyvin tiellä.

Test Drivessä alkaa nyt olla vähän sellainen olo, että mitähän sitä tekisi. Maailman tutkiminen on minulle yksi päätavoitteista vähän jokaisessa pelissä. Test Drivessä ei ole enää ainakaan uusia teitä löydettäväksi. Seuraavaksi voisin ehkä myydä pois turhia autoja ja taloja ja ostaa Koenigseggin. Unohtakaa Pagani Zonda; Koenigsegg on Teh Auto.

Tulisitko kyytiin?

2007-03-19T13:29:00.000+02:00

Autopelit aiheuttavat kuulemma kaahausta oikeankin auton ratissa. Jassoo.

Yksi ystävä katsoi vierestä, kun pelasin Test Drive Unlimitedia. Kaahaus näytti kuulemma hienolta, mutta kun kysyin, tulisiko kaveri kyytiini, hän vastasi ettei tulisi enää Sierrankaan kyytiin [oikeassa elämässä siis]. Heitto oli tarkoitettu vitsiksi (olihan?), mutta se oli silti viisaasti sanottu. En ole varma, uskaltaisinko enää itsekään tulla kyytiini.

Minulla on ollut ajokortti noin viisitoista vuotta. Olen ajanut koko tuona aikana enimmäkseen kevyttä kaupunkiajoa, harvemmin kuin päivittäin mutta enemmän kuin viikoittain. En ole enää pitkään aikaan nauttinut ajamisesta. Autoilu olisi muuten ihan mukavaa, mutta kaikki muut tiellä liikkujat ärsyttävät minua suunnattomasti.

Joko aivan kaikkien muiden liikennekäyttäytyminen on huonontunut ratkaisevasti tai sitten omat asenteeni ovat muuttuneet entistäkin kärsimättömimmiksi. Koska ensimmäinen vaihtoehto ei loogisesti ajatellen vaikuta kovin todennäköiseltä, toinen vaihtoehto lienee lähempänä totuutta.

En missään nimessä kärsi varsinaisesta road ragesta, mutta silti liikenteessä menee usein hermot. Nykyisin tuntuu, että kukaan muu kuin minä ei aja oikealla tavalla. Huolestuttavaa. Suurin osa ajaa liian hiljaa: 10 tai jopa 20 km/h alinopeutta rutikuivalla asfaltilla. Muutamat harvat puolestaan ajavat törkeää ylinopeutta eivätkä tottele mitään muitakaan liikennesääntöjä. Hidastelijat ärsyttävät enemmän, koska niitä on määrällisesti niin paljon enemmän.

Asun maaseutukaupungissa, jonne ympäristökuntien asukkaat autoilevat usein ostoksille. Ymmärrän hyvin, että vieraassa paikassa pitää ajaa varovaisemmin: Helsingin liikenteessä itsellänikin on koko ajan pieni pala jännäkakkaa housussa. En voi mitään, että silti kolmea kymppiä viiden kympin alueella nönnöttävät maalaistollot saavat pääni pullistumaan.

Osasyy on nykyajan skitsofreenisessa liikennesuunnittelussa. Vanhempani asuvat minusta noin kolmen, viiden kilometrin päässä. Kun autoilen heidän luokseen vierailulle, nopeusrajoitus ehtii vaihtua tuolla matkalla noin 5-10 kertaa. Keskellä kaupunkia. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Valikoimassa on kaikkia rajoituksia väliltä 30 km/h - 60 km/h. Eräskin pätkä oli ennen 80 km/h, mutta on sittemmin laskettu kuuteen kymppiin. Miksi, perkele?!

Ajonopeuksien lisäksi minua ärsyttävät lukemattomat muutkin asiat liikenteessä, jotka tuntuvat nykyään tavattoman yleisiltä. Tässä niistä ihan luettelomaisesti muutamia: kaistajaon noudattamattomuus, viivan päällä ajaminen, vilkun käyttämättömyys, punaista päin ajaminen, vihreissä valoissa seisominen, turha ohittaminen ja etupuskuriin kiilaaminen, takapuskurissa roikkuminen, kännykkään puhuminen, risteyksestä vasemmalta eteen tuleminen, tarpeeton risteyksessä seisominen.

Autoilemaan lähtiessä pitäisi tehdä henkinen päätös, että kääntää tunnepiirin kokonaan pois päältä ja ajaa kuin robotti. Silti haluaisin ainakin oman asuinalueeni autoilijoille pakollisen ajokokeen uusimisen noin kerran vuodessa.

Lopuksi huomautus, että nämä asenteet ovat olleet päässäni jo huomattavasti ennen Test Drive Unlimitedia!

Minä, Mestari

2007-03-18T15:50:00.001+02:00

Ostettuani kokoelmiini auton nro 20 tapahtui se, mitä on odotettu jo pitkään. Test Driven suoriutumismittarilla olen nyt Champion. Pois tieltä köyhät ja hitaat! Tehkää tilaa kaikkien autofanaatikkojen isälle!

Tarkastellaanpa tässä vaiheessa muitakin Havaijin matkani saavutuksia. Autoilumaileja on tätä kirjoitettaessa kilahtanut mittareihin yhteensä 1802. Kilometreissä se tekee kuulkaa 2900 km. Olenkin löytänyt 84% O'ahun saaren autoteistä. Pelitunteja on takana reilut 41 t.

Omistan neljä asuntoa tai omakotitaloa. Autotalleissani on yhteensä 20 autoa, joista kolme kappaletta kutakin on Ferrareita, Lamborghineja, Chevroletteja ja Fordeja. Käteistä olen tienannut saarelle tultuani yli neljä miljoonaa dollaria ja olen kuluttanut sitä melkein saman verran. 60% rahoista on mennyt autoihin. Luku on lähempänä 70%, jos tuunaukset ja maalaukset lasketaan mukaan.

Olen voittanut 33 kultapokaalia yksinpelikisoista. Olen suorittanut 41 tehtävää, joissa pitää kuljettaa arvokkaita autoja, kauniita malleja tai satunnaisia liftareita. Poliisi ei edelleenkään ole saanut minulta lantin lanttia. Onhan minua ajettu takaa, mutta kertaakaan ei olla kiinni saatu.

Yksi taso Test Drivessa olisi vielä olemassa, Ace. Kyseinen taso on kyllä todella vaikeaa saavuttaa, enkä usko että jaksan koskaan edes tosissani yrittää. Ässätaso vaatisi melko epäinhimillisiä suorituksia.

Lähinnä aion saada ainakin autoteiden löytöprosentin täyteen sataseen. Moninpeli on sattuneesta syystä edelleen käytännössä kokeilematta, mutta kyllä siihenkin pitäisi jossain vaiheessa paneutua. Katsotaan, mihin suuntaan Test Drive voi tästä vielä edetä.

Isin rakkaat lapsoset

2007-03-16T09:14:00.000+02:00

Huomasin juuri, että autotalleihini on kerääntynyt yhteensä jo viisitoista autoa. Mihin kukaan tarvitsee noin montaa pirssiä? Miksi kolme Ferraria, kolme Lamborghinia ja kolme Chevy Corvettea? Test Drive mittaa pelaajan menestymistä monilla erilaisilla mittareilla ja autokokoelman koko ja jakaantuminen on yksi näistä mittareista. Suoritustasoni lähenee lähenemistään Expertistä kohti Championia osittain juuri autokokoelman ansiosta.

Jotkut autot olisivat kokoelmissani ilman edistymismittareitakin. Kerronpa vähän mielenkiintoisimmista kieseistäni.

Caterham CSR 260 näyttää siltä kuin se olisi tuotu aikakoneella siltä ajalta, kun autoja alettiin ensimmäistä kertaa valmistaa sarjatuotantona tehtaissa. Kyseessä on brittiläinen indie-auto. Ulkonäkö pettää, sillä Caterham on eräs hienoimmista ajokokemuksista koko Test Drivessä.

Caterham kiihtyy kuin avaruusraketti ja tottelee ohjauspyörää uskomattoman hyvin. Auton voisi kääntää ympäri melkein postimerkin päällä. Saa olla järjettömän tiukka vuoristokurvi, ettei Caterham pysy kiltisti omalla kaistallaan lähes täydessä vauhdissa.

Muista autoista poiketen Caterhamissa ei todellakaan ole tummennettuja laseja, ja avomallisen designin ansiosta autossa istutaan muutenkin kuin luonnon keskellä auringonpaisteessa. Vaikutelmaa vain korostaa se, että Caterhamissa perse on todella lähellä tietä. Huimaan kiihtyvyyteen yhdistettynä tässä autossa saa parhaan tunteen kovasta vauhdista.

Enzo Ferrari on selvästi tehokkain autoni tällä hetkellä. Joku Pagani Zonda saattaisi päästä ohi, mutta Enzo on myös hyvin miellyttävä ajettava. Auto on ketterä vilkkaankin liikenteen keskellä ja hurjan nopeuden ansiosta matka moottoritiellä taittuu todella äkkiä. Näistä syistä olen käyttänyt Enzo Ferraria pitkälti saaren tutkimiseen ja tehtävien etsimiseen.

Nopeilla urheiluautoilla on omat käyttötarkoituksensa, mutta jotkut autot ovat kokoelmissani puhtaasti esteettisistä syistä. Pontiac Firebird on ketterä kuin öljytankkeri, mutta sen moottorin tyydyttävää murinaa ei voita mikään. Chevy Corvette Stingrayn olen tuunannut mahdollisimman tehokkaaksi, mutta sitäkään en pidä vauhdin vaan tyylin takia. Muskeliautot ovat sitä varten, että radio laitetaan täysille ja lähdetään yksinkertaisesti kruisailemaan ilman varsinaista päämäärää.

Positiivisin yllätys tuunauspuolella on ehdottomasti ollut Lotus Esprit V8. Ilman tuunauksia auto oli kyllä hyvä, mutta kiihtyvyys ei tyydyttänyt eikä auto antanut anteeksi pienimpiäkään ohjausvirheitä. Täyden tuunauksen jälkeen Esprit on todella miellyttävä ajettava ja auto voittaa leikiten kaikki oman luokkansa kisat. Esprit on sopiva kompromissi ylitehokkaiden autojen ja hitaiden kruisailulullien välillä.

Olen muuten ajanut viikossa jotain 2000-3000 kilometriä Havaijilla. Aika hyvin. Nopeilla autoilla matkakin toki taittuu nopeasti, mutta toisaalta auton kuljetustehtävissä täytyy pitää kieli keskellä suuta ja ajaa maltillisesti, mikäli mielii saada kunnon rahat. Olen suorittanut melkein kaikki kuljetustehtävät ja suurimman osan ilman peltivaurioita.

Moninpelin riemua

2007-03-13T22:29:00.001+02:00

Test Driven moninpeliosuudessa on tehty joitakin todella, todella omituisia ratkaisuja. Koko moninpeli on pelin muuhun tasoon nähden käsittämättömän puolivillainen ja toimimaton tekele. Ei voi kuin ihmetellä, mikä on mennyt pieleen. Ilmeisesti suuret suunnitelmat ovat kaatuneet tekniseen mahdottomuuteensa eikä pelifirman mainososastolle koskaan muistettu kertoa, ettei Test Driven moninpeli toimi.

Ensinnäkin lupaukset massiivisesti moninpelattavasta pelistä ovat puhdasta ja silkkaa kusetusta. Massiivisuus on tästä irvikuvasta kaukana. Peli kyllä ilmoittaa kartalla, että muita pelaajia on saarella kruisailemassa lähes kaksi tuhatta. Missään kohtaa peli ei sitten ilkeäkään tunnustaa, että maksimissaan pelaaja pystyy näkemään niistä kahdeksan kerrallaan. Kulloinkin maailmassa näkyvät noin kahdeksan kaveria peli arpoo satunnaisesti kahden tuhannen joukosta.

Moninpelin niinkin yksinkertainen perustoiminto kun kaverin lisääminen listaan oli melkein mahdotonta saavuttaa ja kesti ikuisuuden saada toimimaan. Kun suositulla alueella pyöri paljon porukkaa, kaveria oli ensinnäkin mahdotonta saada näkymään. Piti mennä varta vasten rauhallisempaan paikkaan saarella ja silloinkin kaveri välillä näkyi, välillä ei. Ihan kuin kummitus. Käsittämätöntä touhua.

Monipelikomentojen käyttöliittymä vastustaa pelaajaa kaikin mahdollisin keinoin. Yhtä epäintuitiivista valikkosysteemiä ei olla pitkään aikaan nähty. Kontrolleissa määritelty komento "lisää kaveri listaan" ei tee yhtikäs mitään. Pitkällisen rämpimisen jälkeen kaverilistan päivitys jotenkin tuurilla onnistui, mutta sitten hauskuudet vasta alkoivat.

Oletusarvoisesti Test Drivessä on päällä sellainen käsittämätön valinta, että aiemmin mainitun satunnaisen kahdeksan kaverin puheet ja äänitehosteet kuuluvat tavattoman huonolaatuisina oman auton ohjaamoon. Tämä riippumatta siitä, onko kaverin auto omasi vieressä vaiko viiden kilometrin päässä. Siis mitä helvettiä?!

Kun vihdoin sattumalta onnistui säätää valinnat niin, että vain kaverin ääni kuului eikä kenenkään muun, yhteys katkesi välittömästi esimerkiksi kartan avaamisen yhteydessä. Lisäksi paljastui, että kaverilista on voimassa tasan niin kauan kun ei mennä sisälle mihinkään kauppaan tai karttaa ei avata. Tässä vaiheessa epäusko sai jo alaleuan roikkumaan.

Jotenkin pääsimme vihdoin moottorikerholle omaa klubia perustamaan. Sisään ja ulos piti sahata kymmenen kertaa, ennen kuin homma onnistui. Kun molemmat olimme viimein jäseniä, emme koskaan saaneet toinen toisiamme kerhotalolla näkymään. Kun toinen pääsi sisään, toisella luki näytöllä loputtomiin "Waiting…". Ilmeisesti kaksi yhtäaikaista pelaajaa on liikaa Test Driven hienolle moninpelimoottorille.

Kerhon perustamisesta sai pulittaa sellaisen pikkusumman kuin $250.000. Tämä silloin, kun kerhotalo oli halvin löytämämme. Tuolla summalla saisi vaikka kaksi Ferraria. Kerhon perustamisesta ei ollut mitään hyötyä. Ilman Skypeä minkäänlainen interaktio pelaajien välillä ei ollut käytännössä mahdollista. Kiitti vitusti, Test Drive.

Jos yksinpeli ei olisi niin loistava, TDU lentäisi roskiin nopeammin kuin viikon pöydällä mädäntynyt lohi. En jaksa uskoa, että mahdolliset tulossa olevat päivitykset saavat näin surkeaa tekelettä koskaan toimimaan. Uskon, että yksi perustavanlaatuinen syy moninpelin ongelmiin on Gamespyssä. Kuinkahan paljon firma on saanut pelintekijöille pulittaa, että on saanut Test Driven moninpeliin tällaisen yksinoikeuden?

Suorittamista kerrakseen

2007-03-12T19:44:00.001+02:00

Test Drive Unlimitedia voi helposti pelata pelkkänä suorittamispelinä unohtaen eläytymispuolen kokonaan. Mutta mitäs sanotte tästä?

En ollut tyytyväinen siihen, että Chevy Corvette Stingray kuusysini jäi kisoissa nopeampien autojen kannoille. Hurautin tuunauspalveluun ja ostin kotteroon kaikki mahdolliset viritykset, mitä rahalla saa. Loppulasku: $120.000 (auto maksoi kaupassa $40.000). Voitin kisan helposti kaahaten koko ajan kaukana kärjessä. Palkintoshekki taskussa kaasutin automaalaamoon, josta saa kustomoitua ilmettä pirssiinsä. Oranssin-vaaleanpunainen, metallinhohtoisen kukertava maali oli vasta ehtinyt nipin napin kuivua, kun etsin autoradiosta funk rock –aseman, väänsin volyymit kaakkoon, ja ilman mitään sen kummempaa päämäärää läksin hurjastelemaan moottoritielle. Auringonlaskua kohti, kuinkas muuten. Corvetten moottorin matala murina ja funk täyttivät maailmani.

Voin kertoa, että tunne, kerta kaikkiaan hurmos, oli sanoin kuvaamaton.

Kuka on kingi

2007-03-11T16:02:00.001+02:00

On aika tehdä väliaikatarkastelu viikonlopun saavutuksista. Kaasutin Pro –tason ohi tuhatta ja sataa ja olen nyt Expert. Kerrostaloasuntoja omistan kolme kappaletta eri puolilla saarta. Talleissa on autoja yhdeksän ja moottoripyöriä yksi. Rahaa tulee ja menee, mutta kytät eivät ole saaneet minulta sentin senttiä.

Ajotaitoni on edelleen kehittynyt huimaa vauhtia. Nyt pystyn kaahaamaan vaikka saaren päästä päähän 150-200 km/h keskinopeudella törmäilemättä kertaakaan. No hyvä on, muutama naarmu ja lommo saattaa kyllä tulla. Se on niin pienestä kiinni. Silti olen hyvin tyytyväinen, että vanhakin koira pystyy oppimaan vielä uusia temppuja.

Test Drive Unlimitedin yksinpeliominaisuudet on nyt käytännössä nähty. Luvassa on lisää rahan tienaamista, jotta saan kokoelmiini lisää seksikkäitä autoja. Uskon kyllä, että on vain ajan kysymys, milloin pääsen Champion -tasolle. Siihen tarvitaan vain toistuvaa tehtävien suorittamista, tienaamista, ostelua ja ennätysten rikkomista. No problemo.

Moninpelihaasteet on vielä kokonaan kokeilematta. Ajatus häviämisestä pelottaa… Pitääkin olla tällainen luonne. Mutta onhan se oleellinen osa peliä. Uskon tosin, että muutaman moninpelikokeilun jälkeen keskittynen ihan saaren tutkimiseen, vapaaseen kaahailuun ja kokoelman kartuttamiseen, kunnes joskus kyllästyn.

TDU on piristänyt koko peliharrastustani tavalla, jota ei ole tapahtunut moniin vuosiin. Olisi pitänyt ruveta kaahailemaan jo aikaisemmin. Pitkään aikaan en ole innostunut mistään pelistä niin paljon kuin Test Drivesta. Mitähän seuraavaksi? Miten olisi lentosimulaattorit? Siinä on toinen pelityyppi, joka on jäänyt syrjään sitten Amiga-aikojen.

Kuvia autokokoelmasta

2007-03-10T12:20:00.001+02:00

Ylläpidän tässä artikkelissa kuvakokoelmaa hankkimistani automobiileista. Kuvat löytyvät jatkossa nopeiten valitsemalla oikeasta palkista Hakemistosta kohta kuvia.

Lamborghini Murciélago Coupe

Lamborghini Gallardo Spyder

Koenigsegg CC8S

Enzo Ferrari

Ferrari F430

Chevrolet Corvette Z06 Coupe

Chevrolet Corvette Stingray 69

Chevrolet Camaro Z-28

Audi TT quattro sport

Nissan 350Z Nismo R-Tune Power

Ford Mustang GT Coupe

Ford Mustang GT-R Concept

Kawasaki Ninja ZX-10R

Uutta miljonääriä kehiin

2007-03-10T11:05:00.001+02:00

Aloitin uuden hahmon ja kyllä kannatti. Pääsin yhdessä illassa samalle Pro-tasolle kuin harjoitteluhahmollakin, mutta rahojen riittäminen ja pärjääminen muutenkin on kuin eri maailmasta. Minulla on nyt neljä autoa tallissa ja olisi enemmänkin, jos kerrostalohuoneistoon kuuluisi tilavampi talli. On kai pakko ruveta katselemaan uutta kämppää.

Olen oppinut kahdessa päivässä valtavasti virtuaaliauton ohjaamista rattipoljinyhdistelmällä. Satunnaisia tieltä suistumisia ja törmäyksiä tulee edelleen, mutta yleensä silloin kun mäennyppylän takaa tulee auto vastaan ja itsellä on vähintään 200 km/h lasissa. Suoritin esimerkiksi kaksi luksusauton kuljetustehtävää aiheuttamatta omistajien rakkaisiin lapsiin naarmun naarmua. Rahaa tuli jotta ranteita pakotti.

Itsekin alan suhtautua autoihin ihan muulla tavoin kuin pelkkinä liikennevälineinä. Autolla ja autolla on eroa. Suosikkiautoni tällä hetkellä on Chevrolet Corvette, vaikka se ei ole läheskään nopein rakettini. Corvette on jotenkin miellyttävin auto ajaa, sillä pysyy hyvin tiellä vaikka auto onkin nopea ja kiihtyy hyvin. Moottorin ääni, sellainen mukava ja tehokas, matala murina, on juuri minun makuuni.

Tyylikkäin autoni on Lamborghini. Käsittämättömän nopea ja kiihtyvä vehje, joka on silti mukava ajettava. Tavallinen maantie ei vaan minun taidoillani vielä mitenkään riitä Lamborghinille. Täysillä kaahatessa on vain ajan kysymys, milloin auto lähtee pienen ohjausvirheen takia sivuluisuun ja suistuu kohta paniikkikorjausliikkeiden jälkeen tieltä. Hieno auto joka tapauksessa ja upea kikkelinjatke statussymboli.

Tarvitsin vähän hitaamman auton tiettyihin kisoihin ja ostin Pontiacin. Kaikista autoistani se näyttää eniten tavalliselta henkilöautolta ja käyttäytyykin hieman laiskan jähmeästi. Tasainen ajettava tämä auto kyllä on. En tiedä vielä, jääkö Pontiac kokoelmiini sen jälkeen, kun sitä ei enää tarvita kisoihin. Aivan ensimmäinen autoni on avomallinen Saturn, joka saa olla tallissani lähinnä tunnesyistä.

Paras kokeilemani virtuaaliauto on Enzo Ferrari. Sain tehtäväkseni ajaa sen saaren päästä päähän käteiskorvausta vastaan (ja lommoja ei saanut tulla, eikä tullutkaan). Aivan törkeän nopea auto, joka kuitenkin pysyy tiellä kuin olisi raiteilla. Hieno mittaristo ja messevät moottoriäänet. Tuollainen on pakko jonakin päivänä saada, vaikka maksaakin uutena kaupassa hulppeat $650.000.

Test Drive Unlimitedin teknologia on aika hämmästyttävä, kun asiaa rupeaa ajattelemaan. Itselläni peli pyörii 1600x1200-tarkkuudella kaikki mahdolliset yksityiskohdat ja reunanpehmennykset täysillä, ilman mitään ongelmia tai hidastumisia. Pelimaailma, valtavan kokoinen, lähes fotorealistinen saari latautuu nopeasti, eikä pelin aikana ajellessa ole lainkaan lataustaukoja.

Tällaista on odotettu. Vastaavaan liikkumiseen vapauteen on päästy aikaisemmin vain Operation Flashpointissa, mutta siinä maisemissa on yksityiskohtia huomattavasti vähemmän kuin TDU:ssa. Havaijin virtuaalisaari on hyvin uskottava simumaailma.

Pelin tärkein asia eli autot on toteutettu autofanaatikon rakkaudella. Merkit ja mallit ovat viimeisen päälle oikeiden esikuviensa mukaisia ja tarjolla olevien vaihtoehtojen lukumäärä on aika uskomaton. Jos Havaijilla olisi oikeasti tällainen joukko miljonäärejä ja autokauppoja, maailman taloustilastoissa olisi aika erikoisia piikkejä.

Väsynyt mutta tyytyväinen virtuaalikuski

2007-03-09T00:14:00.001+02:00

Pelasin koko illan Test Drive Unlimitedia ja nyt pyörii päässä sekä silmissä vilisee tie. Selkää särkee, istumalihakset ovat hellinä ja koko mies haisee kuin kärpän raato. Mutta en minä valita. TDU on tavattoman hyvä ja hieno peli.

Asennus onnistui muuten kivuttomasti, mutta peli on ärsyttävällä tavalla naimisissa Gamespyn kanssa. Varsinaisen spämmimagneetin ja haittaohjelman maineen syystäkin saaneen Gamespyn tili on ainoa hyväksytty tapa moninpeliin pääsemiseen. Varsinaisena neronleimauksena pelaajahahmojen nimi on automaattisesti sama kuin Gamespy-tilin lempinimi. Niinpä teillä hurjastelee sekalainen joukko käsittämättömillä merkkijonoilla nimettyjä kuskeja. Kenenkä idea tämä oli.

Rattiohjain ei TDU:n mielestä ollut oletusarvoisesti ensisijainen peliohjain. Ratin valitsemisenkin jälkeen joka ainoa ratin kääntösuunta, poljin ja nappula piti käydä erikseen määrittelemässä, ennen kuin auto suostui tottelemaan. Ihan turhaa ohjelmoijien laiskuutta. FlatOutin demossa kaikki oli valmiina ratin valitsemisen jälkeen. Toisaalta tällä tapaa kontrollit jäävät kertaheitolla paremmin mieleen.

Huomasin välittömästi, että tykkään huomattavasti enemmän kaahailla kunnollisella kestopäällysteellä kuin metsäisellä hiekkatiellä. Auto tottelee hienosti rattia ja polkimia, vaikka simulaattorin tuntuma onkin puutuneen tunnoton aitoon asiaan verrattuna. Oikean auton ratissa ihminen vaistoaa uskomattoman paljon auton käyttäytymisestä pelkästään istumalihaksillaan. Tietokoneen pikkuinen näyttöruutu on valitettavan pieni ikkuna virtuaalimaailmaan oikean auton tuulilasiin verrattuna.

Opin muutamassa tunnissa hallitsemaan virtuaaliautoja välttävästi. Ulosajoja ja turhia törmäyksiä tulee edelleen paljon, mutta suurin syy on edellä mainituissa eroissa oikeaan autoiluun. Virtuaaliajaminen vaatii ihan samanlaista ajan kanssa tapahtuvaa, ehdollistamalla tapahtuvaa oppimista kuin oikeankin auton hallinta autokoulun tunneilla. Vieraat risteykset ovat oikeassakin autoilussa hankalia, mutta TDU:ssa minä jostain syystä erotan tietyt sivutien risteykset ja betonimuurit käsittämättömän huonosti toisistaan.

Vaikein ongelma vielä tällä hetkellä on mukavan ajoasennon löytäminen. Jalkojen väsymisen ongelman sain melkein kokonaan korjattua laittamalla paksun kirjan lattialle poljinyksikön eteen. Näin jalkaterät saavat olla huomattavasti rennommassa asennossa pienemmän kulman ansiosta. Käsien väsymistä helpottaa etäisyyden säätö ratin ja istuimen välillä. Pitäisi laittaa pyörillä varustetun konttorituolin tilalle ajon ajaksi pyörätön keittiötuoli. Selkä rasittuu tällä hetkellä eniten enkä vielä ole keksinyt korjausta tilanteeseen.

Vaikeustasot on rakennettu mukavasti peliin sisään. Kaikki aloittavat märkäkorvina, jolloin jopa minunlaiseni kokematon tumpelo pärjää mukavasti. Tehtävissä onnistuminen ja pelimaailman asioissa eteneminen nostaa vaikeustasoa, joten kokeneet kuskit ohittavat alkuvaiheet varpilla. Itselleni märkäkorva- ja amatööritasot ovat arvokasta harjoitusta.

Rahaa tuli ja rahaa meni. Ostin ja möin autoja, sain palkintoja onnistuneista tehtävistä ja menetin rahoja sakkoihin. Yhdestä valtavasta megasakosta syytän ohjelmointivirhettä. Vain yksi poliisivalo paloi ja sakot mätkähtivät ruutuun keskellä täyttä vauhtia moottoritiellä. Yksikään kyttä ei tuolloin saanut minua kiinni. Kaikki käteinen meni eikä edes riittänyt; loppuosan tuomiosta sovitin putkassa. Paskalakit!

Alussa peli känisi vähän väliä, että yhteys moninpelipalvelimeen katkesi. Kotvan kuluttua yhteysongelmat kuitenkin katosivat. Massiivimoninpelin riemuista ei tosin vielä näkynyt merkkejäkään, järjettömiä Gamespyn määräämiä, tiellä viliseviä kuskien nimiä lukuun ottamatta. En ollut vielä missään interaktiossa kenenkään toisen pelaajan kanssa. Kamalan huonolaatuista mongerrusta tuli jossain vaiheessa korviin, joten otin muiden pelaajien äänet asetuksista pois.

Test Drive Unlimited on minulle tervetullutta vaihtelua miljardiin kertaan nähtyihin tusinaräiskintöihin. Yleensä pelaan mieluummin eläytymis- ja kokemispelejä, mutta vaikka TDU on malliesimerkki suorittamispelistä, niin huikean hienot autot ja maisemat mahdollistavat myös rennomman asenteen kaahaamiseen. Ei sitä aina tarvitse yrittää veren maku suussa. Pelikin palkitsee silkasta virtuaalimaailman tutkimisesta. Tänään minussa heräsi se jokin, joka meni pitkäksi aikaa nukkumaan Amigan Test Drive kakkosen uutuudenviehätyksen haihduttua.

Vai vielä tiellä

2007-03-08T08:38:00.000+02:00

Testasin peliohjaimia FlatOutin demon avulla. Raahasin nojatuolin pelihelvetin eteen ja peliasento olikin heti mukavampi. Siitä huolimatta kokemukset olivat kaikkea muuta kuin rohkaisevia.

Poljinten käyttö nojatuolista käsin toimi kohtuullisesti. Tosin polkimet ovat edelleen liian lähellä toisiaan ja poljinyksikkö on liian kevyt. Koko hökötys siirtyy liian helposti lattialla väärään asentoon juuri tiukassa paikassa.

Kaasupolkimen tuntuma oikeaan autoon verrattuna on riittävän lähellä todellisuutta. Jarrupoljin sen sijaan tuntuu täsmälleen samalta kuin kaasupoljin, mikä ei todellakaan vastaa todellisuutta. Oikean jarrupolkimen tuntuma tiukkenee sitä enemmän, mitä kovemmin sitä polkee. Jarru on mitoiltaankin identtinen kaasun kanssa, mikä ei ainakaan omassa pirssissäni pidä paikkaansa.

Osittain vaikeudet johtuvat varmaan siitä, että kytkin puuttuu. Vaihteet vaihdetaan ratin näppäimillä eikä vaihdekepistä. Oikeassakaan elämässä en ole juurikaan ajanut automaattivaihteilla, joten en ole tottunut kahden polkimen ohjaimiin.

Nojatuolista käsin pidin rattia sylissä, mikä ei todellakaan toimi ainakaan FlatOutin nopeatempoisilla hiekkaradoilla. Tiukoissa kurveissa käsi ottaa käsinojaan kiinni, jolloin auto menee metsään. Koko rattihökötys on sylissä milloin missäkin asennossa, jolloin ohjauksen tarkkuus kärsii. Ja taas käydään metsähallituksen puolella.

Padilla pysyin paremmin tiellä, mutta auto kiemurteli kuin humalainen käärme. Kai tuohon tattiohjaukseen tottuisi ja padin kanssa hikikin valuu vähemmän, mutta koko ajatus padiohjauksesta tuntuu hullulta, kun vieressä jörnöttää rattiohjain. Padia testasin vain pikaisesti väsytettyäni itseni ensin ratin kanssa.

Huomasin inhoavani hiekkatierallia. Minä haluan kruisailla urbaanissa betoniviidakossa tai vähintään asfalttitiellä metsässä realistisilla teillä. Saman radan ajaminen ei taida olla minun juttuni. Niinpä odotan TDU:ta kahta suuremmalla innolla.

Mitä rattiin tulee, seuraavaksi pitänee testata ratin hitsaamista imukuppikiinnitystä pöytään (ja näytön nostamista, että tien näkee ratin takaa). Tai sitten pitää toivoa, että ratin pitäminen sylissä toimii paremmin Havaijin asfaltilla kuin hiekkatierallissa.

Ferrarissa olisi mukavampaa

2007-03-07T14:09:00.001+02:00

Rattipoljinyhdistelmä sopisi fyysisiltä mitoiltaan paremmin 60-kiloiselle naissihteerikölle kuin minunlaiselleni karpaasille, jonka paino merkitään kolmella merkitsevällä numerolla. Polkimet ovat tavattoman lähellä toisiaan ja konttorituolikin on aika erilainen kuin autokuskin penkki. Mukavan ajoasennon löytäminen tulee olemaan vähintäänkin haastavaa. Ennustan, että siitä huolimatta jaloista kipeytyvät yhdet jos toisetkin lihakset, kun jalkoja pitää koko ajan kannatella luonnottomasti. Ellei mukavaa ajoasentoa löydy, lienee pakko pysytellä padissa.

Ratti miehen tiellä pitää

2007-03-07T12:24:00.000+02:00

Sain kaverilta ratti- ja poljinyhdistelmän testattavaksi. Toivottavasti hökötys mahtuu järjellisellä tavalla minun pieniin tiloihini. Sen verran hyvä tilaisuus olisi nyt saada halvalla käytettynä kunnon ohjaimet autopelejä varten. Varsinkin, kun eilen onnistuin kaatamaan tölkillisen olutta upouudelle padille ja näppäimistölle. Miten se tahmea mönjä pitäisi puhdistaa? Kai ne on pakko avata. Harmittaa hieman, antakaa köyttä.

Test Drive Unlimited on lähetetty minulle länsinaapurista eilen. Pelin pitäisi tulla perille kuluvan viikon aikana. Viimeistään viikonloppuna päässee hurjastelemaan. Tässä jo etukäteen tiedoksi laitekokoonpano, jolla aion TDU:ta pyörittää:

Intel Core 2 Duo 2.4 GHz
2 GB RAM
nVidia GeForce 8800GTS 640 MB
Windows Vista Home Premium 32-bit
Logitech Cordless Rumblepad 2
Logitech Formula Vibration Feedback Wheel
10M/2M ADSL2+

Sierrakuskin päiväuni

2007-03-06T09:09:00.000+02:00

Vaikka harrastan tietokonepelien pelaamista suhteellisen paljon, autopelit ovat minulta jääneet pelityyppinä aika vähälle huomiolle. PC:llä olen pelannut vain muutamaa harvaa autopeliä kokeilemista enempää. Eniten koskaan pelaamani PC-kaahailu lienee ihan ensimmäinen The Need For Speed. Edellisen kerran kaasujalan vipattamaan sai muistaakseni Driver. Sitä ennen, kauan kauan sitten, pelasin Amigalla muutamaa autopeliä innokkaasti. Niistä mieleen tulevat ainakin Test Drive 2: The Duel, Formula One Grand Prix ja Indianapolis 500: The Simulation.

Test Drive Unlimited vaikuttaa peli-ideana sekä tuoreelta että itseäni kovastikin kiinnostavalta. Kyseessä on massiivimoninpeli, jossa pelaajat tiputetaan toimivaan ja vapaaseen virtuaalimaailmaan autoja ostelemaan ja niillä kaahailemaan. Minua eivät juurikaan kiinnosta sellaiset autopelit, jossa pitää säätää pohjaa ja jarruja tunnista toiseen, jotta saisi hiottua kierrosajasta vielä yhden sekunnin kymmenyksen pois. Sen sijaan minua todellakin kiinnostaa tipahtaa Havaijille paksu rahatukko kourassa, elvistellä raitilla muotireleet niskassa ja kruisailla luu ulkona auringonlaskuun.

Epäilemättä säätämistä ja kierrosaikojen hiomista löytyy tästäkin pelistä. Massiivimoninpeleissä on kuitenkin se hyvä puoli, että tiettyyn rajaan saakka pelaaja voi niissä itse valita, miten aikaansa käyttää. Vielä vähän aikaa sitten olin aika allerginen massiivimoninpeleille, mutta sitten WoW vei mukanaan. Niinpä mitkä tahansa massiivimoninpelit saavat tätä nykyä minun mielikuvitukseni liikkeelle. Nautitaan siis moninpelineitsyen viattomuudesta niin kauan kuin sitä kestää.

Koska en ole autopeliharrastaja, minulla ei ole rattiohjainta eikä polkimia. Moiset lelut maksavat satoja euroja eivätkä edes fyysisesti mahdu minun pieneen pelihelvettiini. Ajonautinto edellyttäisi ilman muuta kunnollisia autopeliohjaimia, mutta ainakaan heti alussa en aio sellaiseen sokkona rahaa sijoittaa. Eilen tulin ostaneeksi ensimmäistä kertaa elämässäni (olen allerginen pelikonsoleillekin) padiohjaimen (Jade Empireä varten). Test Drive Unlimitedin previkoissa on puhuttu paitsi rateista myöskin padeista, joten ainakin alussa yritän pärjätä padilla. Katsotaan Isojen Poikien ohjaimia sitten mahdollisesti myöhemmin.

Test Drive Unlimited on tilauksessa. Kaupan varastossa peliä pitäisi olla, joten postiluukun pitäisi kohta kolista. Odotan kiinnostuneena, mihin minä poloinen sunnuntaiautoilija autofanaatikkojen keskellä joudun. Toivotan Sinut, Hyvä Lukija, lämpimästi tervetulleeksi Test Drive Newbien pariin. Toivottavasti tulet toistekin.